Potilastietojärjestelmät: perusteet

Potilastietojärjestelmä PTJ (Patient Information System) on uusi nimitys sairaskertomusjärjestelmälle tai sähköiselle sairaskertomukselle (Electronic Medical Record). Termillä halutaan tuoda esille, että potilastietoihin sisältyy paljon sellaista, joka ei välttämättä täytä sairauskertomuksen (Medical Record) määritelmää.

Etenkin kun sosiaali- ja terveysaloja yhdistetään synergiaetujen toivossa, tietoa kertyy ja sen jakamisesta tulee tärkeä osa palveluketjua.


On mainittavaa, että valtaosa suomalaisten sairaaloiden käyttämistä potilastietojärjestelmistä ovat sairaskertomusjärjestelmiä, joita tuodaan maahan lähinnä Yhdysvalloista, eli PTJ ja EMR ovat termeinä lähes identtisiä. Suomessa voitaisiin puhua käsitteestä EMR+, koska EMR:iin sisällytetään tulevaisuudessa sosiaalipuolen tietoa.


Potilastietojärjestelmiä pyritään yhtenäistämään ja saamaan keskustelemaan keskenään. Tätä varten on muodostettu kaksi yhteensopivuusstandardijärjestöä OpenEHR (EU) ja Health Level 7 (HL7, USA). Yhteensopivuudella viitataan siihen, että saman tietoteknisen asian, kuten kansion tai potilastietoa sisältävän määreen voisi luoda yhdessä järjestelmässä ja avata toisessa.


Suomessa FHIR (HL7 viimeisin yhteensopivuusstandardi, Fast Health Interoperability Resource, Nopea Terveyden Yhteensopivuusmääre) on käytössä Kanta-järjestelmän omatietovarannossa (eng. Kanta Personal Health Record), HL7 v3 Kanta-arkistossa sekä OpenEHR UNA-hankkeessa. Kanta-arkisto ja Omatietovaranto puolestaan välittävät potilaan terveystiedot hänen OmaKantaan. Standardit voivat myös keskustella keskenään: OpenEHR-integroitu PTJ kykenee lähettämään tietoa rakenteellisessa muodossa myös FHIR-integroituun PTJ:ään.


Potilastietojärjestelmä eli PTJ välittää tietoa rakenteellisessa muodossa Kantaan. Yleensä ottaen PTJ:t ovat Valviran hyväksymiä A-luokan järjestelmiä, jotka integroidaan Kantaan ja samassa yhteydessä tehdään kattavat kyberturvallisuus auditoinnit. On myös B-luokan järjestelmiä, joilta edellytetään paperiarkistoa. Nämä B-luokan järjestelmät eivät välitä tietoa PTJ:stä Kantaan, mutta organisaatiot, jotka näitä B-luokan järjestelmiä käyttävät edelleen lähettävät KELA:lle ja näinollen OmaKantaan paljon tietoa, esimerkiksi täytetyistä SV-lomakkeista sekä sähköisestä reseptijärjestelmästä (Kelain) päätyvät tiedot lopulta potilaan OmaKantaan.


On kriittistä havaita, että kaikki potilastieto ei ole arkistoitavaa tietoa, vaan arkistoihin yleensä tallennetaan lähinnä sairaskertomukset. Näinollen on mahdollista tietyissä tapauksissa, että potilastietojärjestelmässä ei arkistoa ole laisinkaan. Suomeen luultavasti täytyy luoda uusi C-luokka kuvaamaan tällaisia harvinaisia järjestelmiä, sekä luomaan niille määritelmä ja vähimmäisvaatimukset.


Rakenteellinen tieto on osoittaunut haasteelliseksi ratkaisuksi: Se teettää ja edellyttää lääkäriltä ja hoitajalta paljon tiedonkirjaustyötä, joka on pois potilastyöstä. Samalla siitä jää uupumaan paljon sellaista tietoa, joka on potilaan hoidon kannalta olennaista. Oleelliset tiedot "hukkuvat" tietopaljouteen ja potilas siirtää suuria tietomääriä palveluntuottajalta toiseen kenkälaatikossa.


On myös huomattava, että vaikka tieto välittyy rakenteellisessa muodossa Kantaan ja OmaKantaan, se on sieltä haettavissa vain lukumuotoisena, eli ei enää rakenteellisessa muodossa. Toisin sanoen Kanta ei toistaiseksi ratkaise potilastietojärjestelmien yhteensopivuusongelmaa, eli sitä, että kaksi PTJ:ä eivät kykene jakamaan tietoa keskenään. Tiedon saa OmaKannasta, joko printattuna tai USB Flash-tikulle. Näistä viimeistä ei sairaaloissa voi tietoturvasyistä hyödyntää.

9 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki