Acerca de
Häiriökysynnän tietotekninen ulottuvuus
Kun kliinikot kuvaavat työnsä ärsyttävimpiä piirteitä, ja nämä kuvaukset käännetään tietotekniseen jargoniaan, puhutaan usein järjestelmien pirstaloitumisesta, tiedon siiloutumisesta sekä yhteensopivuuden puutteesta.
Ratkaisuiksi ylläoleviin puutteisiin ollaan tarjottu tiedon standardointia, moderneja tietorakenteita, sekä aina vain suurempia järjestelmähankkeita, usein kaikkea kerralla. Kun parempi kokonaisarkkitehtuurimalli sitten tuodaan kliinikon arkeen, kestää vuosia ennenkuin siihen totutaan, eikä lopputulos tutkitusti ole sitä mitä luvataan (Mayo Clinic, 2020).
Usein se itse asia, eli kliinikon työn käytännöllisyys ja rasittavuus jäävät hankkeissa jalkoihin.
Mutta mitä jos pirstaloituneisuus, siiloutuminen ja yhteensopivuuden puute ovatkin sote-ympäristön ominaisuuksia, eivätkä ongelmia?
Mitä jos kliinikon työstä voisi tehdä helpompaa ja potilastiedon saisi suurempaan hyötykäyttöön, tavalla jonka kliinikko kokee käytännölliseksi? Mitä jos tämä olisi tehtävissä nopeasti, kustannustehokkaasti, ja intuitiivisesti?